Traumaperäiset polvivammat

Akuutin polvivamman aiheuttaa yleisimmin äkillinen polven vääntöliike joko ulkoisen kuorman tai nopean suunnanmuutoksen johdosta. Akuuteissa polvivammoissa lääkärin tutkimus on tarpeellinen diagnoosin selvittämiseksi. Traumaperäisten polvivammojen ensisijainen hoito on kohoasento ja kompressio sekä kylmähoito kivun lievitykseen. Lääkärin tutkimuksiin on hyvä hakeutua jos trauman jälkeen polvi turpoaa, eikä kestä varaamista.

Sivusiteen repeämä:

Polven sivusiteiden repeämä aiheutuu useimmiten ulkoisen voiman aiheuttaman vääntömomentin seurauksena ja yleisemmin sivusiteen repeämä tulee polven sisäsiteeseen (MCL). Sisäsiteen vamma on tavallisesti osittainen vaurio, jolloin nivelside ei ole kokonaan poikki. Oireena vammassa on polven sisäsivun kipu, joka alkaa heti vamman tapahduttua. Ensimmäisinä päivinä kävely saattaa olla hankalaa, mutta voi sujua jollain tasolla akuutin vaiheen jälkeen. Polven vääntö sivusuunnassa tuottaa kipua polven sisäsivulle.

Polven ulkosivusiteen (LCL) repeämä on harvinaisempi ja liittyy usein eturistisiteen repeämään tai polven moniligamenttivammaan. Vamman sattuessa polvi kipeytyy ulkosivulta ja on sivuttaissuunnassa epästabiili.

Hoito:

Sivusiteiden repeämän vakavuudesta riippuen hoitona on joko leikkaus tai konservatiivinen hoito. Niin leikkauksen jälkeen kuin ilman leikkausta, kuntoutuksella pyritään polven täysien liikelaajuksien saavuttamiseen, polvea tukevien lihasten vahvistamiseen sekä kineettisten ketjujen tarkasteluun ja toiminnan optimointiin, jotta polven kuormitus olisi mahdollisimman taloudellista. Akuuteissa vaiheissa hoitona toimii kylmä, kompressio sekä tarvittaessa tulehduskipulääkkeet.

Ristisiteen repämä:

Polven ristisiteisiin lukeutuvat eturistiside (ACL) sekä takaristiside (PCL). Eturistisiteen repeämä on yleisin aikuisten urheiluun liittyvä polvivamma ja usein sen aiheuttaa kontakti toiseen henkilöön tai hallitsematon väistöliike tai suunnanmuutos, jonka johdosta sääriluu ja reisiluu kiertyvät toisiinsa nähden. Vammaa seuraa polven turpoaminen sekä kävelyn hankaloituminen. Kävely saattaa kuitenkin alkaa sujumaan paremmin jo muutaman päivän kuluttua vamman tapahtumisesta. Monissa tapauksissa eturistisiteen vammaan liittyy myös muita liitännäisvammoja, kuten nivelkierukan repeämä tai lapsilla jänteen kiinnityskohdan murtuma. Eturistisiteen repeämä on diagnosoitavissa kliinisesti tutkimalla, mutta magneettikuvaus on tarpeen liitännäisvammojen selvittämisenvuoksi. Osittainen eturistisiteen repeämä on harvinainen.

Polven takaristisiteen repeämä on huomattavasti harvinaisempi ja tapahtuu usein aikuisten urheilussa tai esimerkiksi liikennetapaturmissa. Usein takaristisiteen vaurio on osana moniligamenttivammaa, eli polven useampi nivelside vaurioituu samanaikaisesti. Moniligamenttivamman sattuessa polven turpoaminen on massiivista, eikä jalalle varaaminen onnistu. Näissä traumoissa vammaenergia on usein suuri.

Hoito:

Ristisiteiden repeämissä vamman vakavuuden aste määrittää, onko leikkaushoidolle tarvetta. Pääsääntöisesti moniligamenttivammoissa leikkaushoito on tarpeellinen ja vammojen asteen selvittämiseksi magneettikuvaus on aina tarpeellinen. Akuuttina hoitona toimivat kompressio, kylmä ja tulehduskipulääkkeet.

Eturistisiteen kuntoutus toteutetaan yksilöllisesti joko konservatiivisesti tai leikkaushoidolla. Kummassakin tapauksessa yksilöllinen fysioterapia on tarpeen. Vaikka hoitomuodoksi valikoituisi leikkaushoito, on fysioterapia tarpeellista jo ennen leikkausta. Hoidolla tähdätään toimintakyvyn palauttamiseen sekä kivunlievitykseen. Eturistisiteen repeämän seurauksena polvi saattaa tuntua epästabiililta ja voimattomalta, johon pyritään kuntoutuksella vaikuttamaan. Fysioterapialla varmistetaan polven täysi liikelaajuus sekä kokonaisvaltaisesti polven toimintaan vaikuttavien lihasten voimatasapaino, jotta arkeen tai urheiluun paluu on turvallista. Eturistisiteen kuntoutus tulee toteuttaa huolella, ammattilaisen avulla. Urheiluun paluu tapahtuu asteittain noin 8-12kk kuluessa.

Takaristisiteen kuntoutus vaatii useimiten leikkaushoidon liitännäisvammojen vuoksi. Leikkauksen jälkeen kuntoutuksessa käytetään ensin polviortoosia, joka tukee polven stabiilia asentoa. Muutoin kuntoutus etenee yksilöllisesti, polvea ja sitä ympäröiviä kudoksia vahvistaen.

Nivelkierukan repeämä:

Nivelkierukan repeämä voi aiheutua trauman seurauksena tai yli 30-40 vuotiailla rappeuman seurauksena. Lasten ja nuorten aikuisten nivelkierukkavammat syntyvät usein kaatumisen, kontaktin tai äkillisen vääntövamman seurauksena ja voivat liittyä samanaikaisesti eturistisiteen repeämään. Rappeumaperäinen nivelkierukan repeämä ei vaadi suurempaa traumaa, vaan repeämän saattaa aiheuttaa esimerkiksi kyykistyminen.

Nivelkierukkarepeämiä on monenlaisia, kierukka voi repeytyä eri tyyleillä. Harvinaisempi, kassinkahvarepeämä aiheuttaa usein eniten oireilua. Revennyt nivelkierukka oireilee polven turpoamisena ja arkuutena jalalle varattaessa tai kävellessä, polven lukkiutumisena tai ojennusvajeena ja naksumisena.

Hoito:

Yleisimmin traumaperäinen nivelkierukka repeämä hoidetaan leikkaushoidolla ja rappeumaperäinen konservatiivisesti. Leikkauksen jälkeinen kuntoutus tapahtuu fysioterapeutin ohjauksessa, asteittain polvea kuormittaen. Kuntoutuksella pyritään polven liikelaajuuden kehittämiseen, sitä ympäröivien kudosten vahvistamiseen ja liikemallien oikeanlaisten suoritustapojen harjoittelemiseen. Urheiluun paluu nivelkierukkavamman jälkeen tapahtuu asteittain noin 3-5kk kuluessa.

Polvilumpion sijoiltaanmeno:

Polvilumpion sijoiltaanmeno (patellaluksaatio) on tilanne, jossa polvilumpio käy pois paikoiltaan. Usein vamman sattuessa, patella menee itsestään takaisin paikoilleen, joka saattaa tehdä vammasta vaikeasti diagnosoitavan. Joskus kuitenkin patella jää hankauksiin ja vaatii ammattilaisen avun paikalleenasetukseen. Polvilumpion sijoiltaanmenon johdosta sisempi tukinivelside venyttyy, jonka vuoksi sijoiltaanmeno saattaa toistua myöhemmin. Vamman sattuessa magneettikuvaus on tarpeellinen mahdollisten liitännäisvammojen selvittämisen vuoksi. Toistuvien sijoiltaan menojen kohdalla magneettikuvausta ei yleisimmin enää tarvita. Vamma aiheuttaa polveen turvotusta ja arkuutta. Kipuasaattaa tulla kävellessä, jalalle varatessa sekä polvea liikuteltaessa.

Hoito:

Polvilumpion sijoiltaanmenon kuntoutus tapahtuu yleisimmin konservatiivisesti, ilman leikkaushoitoa. Tällöin fysioterapialla keskitytään polven ojennusvoiman kehittämiseen sekä polven linjauksen hallintaan. Jos sijoiltaanmeno on aiheuttanut liitännäisvammoja, kuten murtumia tai nivelsidevaurioita, saattaa hoito vaatia leikkauksen.

Bakerin kysta:

Bakerin kysta on polvinivelen nesteilyä aiheuttavan sairauden seuraus. Esimerkiksi nivelsidevamman aiheuttama polven nesteinen turvotus saattaa aiheuttaa polvitaipeeseen ilmestyvän Bakerin kystan. Yleisimmin sitä tavataan keski-iässä ja aina se ei aiheuta oireita. Tällöin se usein todetaan polvitaipeessa näkyvänä pullistumana. Kipua aiheuttava Bakerin kysta ilmenee usein rasituksen jälkeisen kivun tai ojennus/koukistus vajeen seurauksena. Muita oireita voivat olla kuumotus, polvitaipeen "pingotus", ja kipu polvea liikuteltaessa.

Hoito:

Bakerin kystan hoitona käytetään kylmää sekä tarvittaessa tulehduskipulääkekuuria. Kuormituksen vähentäminen ja kystan aiheuttaneen syyn hoito (esim. nivelsidevamma). Usein nivelneste imeytyy itsestään takaisin kudoksiin kun aiheuttaja poistuu.

‍

Jos polviongelmasi on jäänyt hoitamatta tai kuntoutus vajaaksi, ota yhteyttä ja lähdetään yhdessä jumppaamaan kohti kivuttomampaa tulevaisuutta!